"Sovitellaan ja sopeudutaan." Diskurssianalyysi lastentarhanopettajan työstä

Tämä tutkimus kohdistui lastentarhanopettajien työstään tuottamaan puheeseen. Tavoitteena oli kuulla toimijoiden itsensä jäsennyksiä työelämän muuttumisesta ja työhön kohdistuvista odotuksista ja vaateista, sillä tapa merkityksellistää työtä heijastuu arjessa tehtäviin valintoihin ja yksilön käsityksiin omasta ammatillisesta toimijuudestaan. Tarkastelussa olivat myös puheen yhteydet laajempiin työelämän ilmiöihin, jotka liittyvät toimimiseen lastentarhanopettajana tämän hetken varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta kehystivät sekä varhaiskasvatuksen että työelämätutkimuksen näkökulmat.   Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja metodisena lähestymistapana diskurssianalyysi. Tutkimusongelma oli kaksitasoinen: kiinnostus kohdistui lastentarhanopettajien puhetapoihin, joiden kautta rakentuu suhde työhön, sekä puhetavoista välittyviin toiminnallisiin positioihin eli niiden luomaan kuvaan lastentarhanopettajan toiminnallisista mahdollisuuksista ja velvollisuuksista. Tutkimukseen osallistui lastentarhanopettajia kolmesta eri päiväkodista. Haastattelumenetelmänä oli focus group -tyyppinen teemallinen ryhmäkeskustelu neljän hengen ryhmissä. Lastentarhanopettajat työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa tiimeissä ja pienryhmissä, joten työtä luonnehtii yhteinen suunnittelu. Näin myös aineistonkeruu heijasti tätä heidän työlleen ominaista merkitysten tuottamista keskusteluissa.  Analyysissä tarkasteltiin muun muassa puheesta erottuvia tulkinnallisia resursseja eli diskursseja, puhujien tapaa tuottaa puhetta työhön liittyvistä ehdoista ja odotuksista sekä omasta positiostaan mielekkään työn toteutumisessa. Puheesta hahmottui kuusi itsenäistä puhetapaa eli tulkintarepertuaaria. Työtä tarkasteltiin lapsen kohtaamisen, työn yhteiskunnallisuuden, työn rakennetekijöiden, työelämän metataitojen, kriittisen näkökulman ja työntekijöiden keskinäisen riippuvuuden tulkintarepertuaarien sisällä. Työn mielekkyyttä kuvastava keskustelu liittyi lapsiin kohdistuvan työn palkitsevuuteen ja kasvatustyössä toteutuvan yhteiskunnallisen tehtävän merkittävyyteen. Työnantajaan kytkeytyvät maininnat jäivät irrallisiksi, kasvatustapahtumien ulkopuolella sijaitseviksi. Ne ilmensivät lähinnä työn rakenteellisia tekijöitä ja työn tehokkuuden mittaamista. Tutkimuksessa työ esitettiin muuttuvana. Lastentarhanopettajat kuvasivat haluavansa oppia uutta ja muokata työelämätaitojaan työn kehittämisen ja laajempien kokonaisuuksien hallinnan suuntaan.  Päiväkodin arki nähtiin kuitenkin hektisenä vailla konkreettisia väyliä työn uudenlaiseen jäsentämiseen. Työyhteisöjen sisäiset työnjakorakenteet kuvattiin epäselviksi ja lastentarhanopettajat asemoituivat jatkuviin tilanteisiin neuvotteluihin. Esille nousi yhtäältä tahto vastata moniammatillisen kasvattajatiimin pedagogisen työn laadusta, toisaalta velvoite vaalia harmoniaa työtiimin toiminnassa ja työntekijöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa

TYÖNÄ VARHAISKASVATUS : Ammattilaisten puhetta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta

Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tarkastella varhaiskasvatusta työnä ja tunnistaa tulkintoja, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät työstään. Varhaiskasvatus on merkittävä julkinen investointi, jonka vaikutukset kohdistuvat sekä yksilöihin että yhteiskuntaan. Alan ammattilaisten puheen tutkiminen syventää ymmärrystä sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisesta että laajemmin suomalaisen varhais- kasvatusinstituution toiminnasta. Tutkimukseni ankkuroituu sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvaan näkemykseen varhaiskasvatustyön todellisuuden jatkuvasta muotoutumisesta ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Tässä prosessissa varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät erilaisia työtään määrittäviä julkisia ja paikallisia keskusteluita. Paikannan tutkimuksessani keskeisiksi varhaiskasvatusta ja sen parissa tehtävää työtä määrittäviksi keskusteluiksi varhaiskasvatuksen kansallisista ja paikallisista linjauksista tuotetun puheen sekä historiallisesti muotoutuneet tulkinnat varhaiskasvatuksen ammatillisista ideaaleista. Lisäksi varhaiskasvatustyötä kehystää naisvaltaisten alojen merkityksestä ja asemasta käytävä julkinen keskustelu. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta kaupunkimaisesta suomenkielisestä kun- nasta. Se koostuu fokusryhmäkeskusteluista, joihin osallistui yhteensä 40 varhaiskasvatuksen ammattilaista: 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, 12 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja 16 päiväkodin johtajaa. Aineiston diskursiivinen analyysi perustui eri- laisten ilmaisutapojen ja kielellisten keinojen tarkasteluun, joiden avulla ammattilaiset rakensivat vaihtelevia tulkintoja varhaiskasvatuksen työelämän ilmiöistä. Tutkimukseni osoittaa, että lähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. He haluavat rakentaa pedagogisesti suunnitelmallista ja tavoitteellista päiväkotiarkea ja kokevat tekevänsä työnsä hyvin, jos toiminnassa mahdollistuu lapsen ja lapsiryhmän sensitiivinen kohtaaminen. Varhaiskasvatustyön toteuttamista muokkaavat kuitenkin monet toisiaan sivuavat keskustelut. Ne konkretisoituvat keskenään jännitteisinä tulkintoina työn tavoitteellisuudesta, työn tehokkuudesta ja työnteon joustavuudesta. Nämä samanaikaiset, mutta ristiriitaiset odotukset muovaavat varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä heijastuen erityisesti tulkintoihin kasvatustyöhön liittyvästä ammatillisesta autonomiasta. Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on ammatilliseen autonomiaan perustuva vapaus valita pedagogiset työtavat, joilla pyritään varhaiskasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin. Autonomian toteutumisen ehtona on kuitenkin henkilöstöresurssin tehokkaan hyödyntämisen ja pedagogisen työn yhdistäminen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat sisäistäneet velvoitteen ylläpitää päiväkotiarjen sujuvuutta ja sensitiivistä, lapsen tarpeiden äärelle pysähtyvää työotetta huolimatta resurssien käytön tehostamisen aiheuttamasta kuormituksesta. Puhuessaan työn haasteista he kuvaavat päiväkotikohtaisten ratkaisujen ja toimintakäytäntöjen maailmaa, mutta suhde varhaiskasvatusta järjestävän organisaation ylempiin päätöksentekotasoihin tuotetaan kerronnassa etäisenä. Tutkimukseni tulokset osoittavat naisvaltaisiin aloihin liittyvien joustavuus- ja tehokkuusodotusten muokkaavan varhaiskasvatustyötä, sillä alan ammattilaisten keskeiseksi tehtäväksi vaikuttaa muotoutuvan toistuva tasapainottelu työn sisällöllisten tavoitteiden saavuttamisen ja käytettävissä olevien resurssien hallinnan välillä. Nämä havainnot liittyvät laajempaan keskusteluun suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta ja naisvaltaisilla aloilla tehdyn ansiotyön asemasta, joka heijastuu myös alan palkkaukseen. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi tarvitaan varhaiskasvatusorganisaatioiden eri toimijatasojen välistä vuoropuhelua yhteisen ymmärryksen saavuttamiseksi tavoitteellisen varhaiskasvatustyön tekemisen edellytyksistä. Lisäksi varhaiskasvatuksen painopisteiden määrittymistä selkiyttäisi kansallinen ja paikallinen keskustelu, jossa tiedostetaan lisääntyneiden tehostamisodotusten vaikutukset varhaiskasvatusinstituution toimintakykyyn. Varhaiskasvatustyön veto- ja pitovoiman vahvistaminen on kansallinen intressi, joka kaipaa laajaa politiikkakeskustelua pääosin naisten tekemän, yhteiskuntaa uusintavan työn merkityksestä ja arvosta.The dissertation examines early childhood education and care (ECEC) as work and aims to identify interpretations made by professionals in the field regarding the nature and objectives of their work. ECEC is a significant public investment that im- pacts both individuals and society. By examining the discussion between professionals, we can deepen the understanding of both the implementation of ECEC and the broader functioning of the Finnish ECEC institution. The research is based on a social constructionist perspective, which observes the reality of ECEC work as continually shaped through interpersonal actions and inter- actions. In this process, ECEC professionals utilize various discussions to adapt and refine their work. According to the study, ECEC work is shaped by conversations arising from national and local policies on ECEC as well as by the historical interpretations of professional ideals within the ECEC field. In addition, the work is framed by the public debate on the importance and role of female-dominated professions. The research data were collected from three Finnish-speaking municipalities. They consist of focus group discussions involving a total of 40 early childhood education and care professionals: 12 ECEC teachers, 12 child-carers, and 16 ECEC center directors. The data were analyzed discursively by examining the linguistic means used by professionals to construct varied interpretations of working life phenomena in the ECEC field. The research demonstrates that fundamentally, early childhood education professionals find their work meaningful. They aim to create pedagogically planned and goal-oriented ECEC and consider their work successful when it allows for sensitive interactions with individual children and groups of children. However, the implementation of ECEC work is shaped by overlapping discussions that create tensions among interpretations of the goals, efficiency, and flexibility of work. These simultaneous yet contradictory expectations influence the way professional autonomy is perceived in the context of educational work. The research demonstrates that early childhood education professionals have the freedom to select pedagogical methods in line with the objectives of ECEC. However, the actual exercise of this autonomy is conditional on the interpretations made by local ECEC providers regarding the efficient utilization of personnel resources. Based on the research, ECEC professionals have embraced the responsibility for upholding the continuous flow of daily routines and a responsive approach to children's needs, despite the difficulties posed by efforts to optimize resource utilization. When discussing the challenges of their work, ECEC professionals describe solutions and practices in the daycare center, while their relationship with higher decision-making levels within the ECEC organization is depicted as distant. These results indicate that expectations of flexibility and efficiency associated with the female-dominated profession shape ECEC work. Professionals must continually balance the work-related goals with the management of resources. The findings align with the broader discussion surrounding the structure of the Finnish labor market and the position of professions primarily occupied by women, which consequently affects salaries within the ECEC field. The research emphasizes that ensuring the quality of early childhood education involves conversations between various levels of early childhood education organizations. This dialogue is essential for establishing a shared understanding of the conditions needed to create and maintain impactful ECEC work. Furthermore, it would be helpful to have intense discussions at both the national and local levels to identify and prioritize the key aspects of ECEC. These discussions should acknowledge how heightened efficiency expectations can affect the ability of the ECEC institution to function successfully. Strengthening the appeal and retention of ECEC work is a matter of national importance. It calls for a broad policy discussion that primarily focuses on the significance and value of work that contributes to the renewal of society

Varhaiskasvatustyön johtamisen paradoksit

Artikkelissa tutkitaan varhaiskasvatuksen johtajuuden rakentumista ja siihen liittyvien jännitteiden hallintaa analysoimalla päiväkodin johtajien työstään tuottamaa puhetta. Suomalaista varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty sekä lainsäädännön että opetussuunnitelmien avulla. Samaan aikaan työn tehokkuusodotukset ovat vahvistuneet. Muutokset haastavat koko varhaiskasvatusorganisaation, mutta erityisesti muutoksia toimeenpanevat keskijohtoon asemoituvat päiväkodin johtajat. Tämän tutkimuksen aineistona on päiväkodin johtajien työstään tuottamat fokusryhmäkeskustelut, joita analysoidaan diskurssianalyyttisesti. Koska johtajuus väistämättä sisältää jännitteitä eli keskenään ristiriidassa olevia elementtejä, hyödynnämme analyysissämme paradoksin käsitettä. Tutkimus osoittaa, että kasvavat laatu- ja tehokkuusvaatimukset muokkaavat johtajuutta. Jännitteitä liittyy sekä omaan asemaan osana organisaation laajempaa päätöksentekojärjestelmää että varhaiskasvatuksen ammattilaisille asetettaviin työn hallintaan liittyviin odotuksiin. Myös johtamisen erillisyyden ja yhteisöllisyyden paradoksi on läsnä analysoidussa aineistossa. Tulokset osoittavat, että johtajat etsivät aktiivisesti tasapainoa ristiriitaa tuottavien elementtien välille. Tämä onnistuu niiden paradoksien osalta, joissa vaikuttaminen suuntautuu pääasiallisesti omiin alaisiin. Kaksisuuntaisen sekä omiin alaisiin että organisaation ylempään tasoon liittyvän jännitteen säätely tuotetaan haastavaksi ja vaikeasti ennakoitavaksi.In this article, we explore the discourses early childhood education and care (ECEC) leaders produce concerning their work. We focus on work-related tensions expressed by daycare centre leaders. Over the past few years, the terms and conditions of Finnish ECEC work have changed significantly since both legislation and curricula have been improved, thus having enhanced the quality of ECEC. However, at the same time the efficiency expectations of work have been raised. These changes challenge the entire ECEC organization, but in particular the daycare centre leaders, who as middle managers have to deal with these contradictory performance goals. The data of this study is collected through focus group discussions of ECEC centre leaders and it is analyzed discursively. Since there are always tensions and conflicting elements in leadership, we use the concept of paradox in our analysis. Results show that intensified quality and efficiency requirements challenge ECEC leadership. There are tensions related to leaders’ own position in the organization’s decision-making processes, as well as the roles and professional competences of subordinates. Nevertheless, the results indicate that leaders are actively looking for a balance between the conflicting and contradictory elements of work. This balance can be achieved if tensions mainly concern their own subordinates. However, if the impact is directed towards leader’s subordinates as well as superiors or the higher level of the organization, achieving a balance is challenging

Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen. Valtakunnallinen selvitys 2017

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti keväällä 2017 valtakunnallisen selvitystyön varhaiskasvatuksen henkilöstöstä ja lapsen kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamisesta. Selvitysten tarkoituksena oli vahvistaa kansallista tietopohjaa näistä teemoista. Henkilöstökyselyyn vastasi kaikkiaan 13 290 (24 % koko varhaiskasvatuksen henkilöstöstä) varhaiskasvatuksessa työskentelevää henkilöä ja vastauksia saatiin 282 kunnasta (96 % Manner-Suomen kunnista). Keskeisimmät havainnot selvityksessä liittyivät johtamiseen, kelpoisen henkilön saatavuuteen, alanvaihtosuunnitelmiin sekä täydennyskoulutukseen. Varhaiskasvatuspalvelujen johtamiskokonaisuudet ovat monimuotoisia: yli puolella vastanneista johtajista on johdettavanaan useita palvelukokonaisuuksia. Kolmannes vastaajista ilmoitti, ettei kelpoisia henkilöitä ole saatavilla riittävästi vakituisiin tai määräaikaisiin työsuhteisiin. Tämä koskee erityisesti yliopistokoulutettuja lastentarhanopettajia. Alan vaihtamista seuraavan 10 vuoden kuluessa suunnittelee 31 % vastaajista. Syitä alan vaihtamiseen ovat mm. alan matala palkkataso, arvostuksen vähäisyys, työn kuormittavuus ja vastuullisuus, vähäiset etenemismahdollisuudet, epäselvät työnkuvat sekä vähäiset vaikutusmahdollisuudet oman työn rakenteisiin. Täydennyskoulutuksen osalta havaittiin, että yli puolet välittömässä kasvatustyössä toimivasta varhaiskasvatuksen henkilöstöstä saa vähemmän kuin kolme täydennyskoulutuspäivää vuodessa. Kokonaan vaille täydennyskoulutusta jäi kuntien palveluksessa olevista vastaajista 16 % ja yksityisellä palveluntarjoajalla työskentelevistä 38 %. Täydennyskoulutusta toivotaan erityisesti uusien opetussuunnitelma-asiakirjojen painopisteistä, kuten lapsen osallisuudesta, pedagogisesta dokumentoinnista sekä laaja-alaisesta osaamisesta. Johtajat puolestaan nostivat tärkeimmiksi täydennyskoulutustarpeikseen pedagogiikan johtamisen ja henkilöstöjohtamisen. Kyselyssä lapsen kehityksen ja oppimisen tuesta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa saatiin vastaus 169 kunnasta (57 % Manner-Suomen kunnista). Kuntien käytännöt lapsen kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamisen osalta ovat kirjavia. Selvityksen mukaan vastaajista noin puolet edusti kuntia, joissa on siirrytty varhaiskasvatuksessa perusopetuslain (628/1998) mukaiseen tuen rakenteeseen. Sen on katsottu selkeyttävän tuen jatkumoa ja rakennetta kuitenkaan lisäämättä kustannuksia. Kunnista, joissa ei ole käytössä ko. tuen rakenne, syyksi mainittiin muuan muassa se, että niissä odotetaan valtakunnan tason linjausta. Verrattaessa lasten saamaa tukea varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa havaittiin, että lapset saavat tarvitsemansa tuen selvästi useammin esiopetuksessa. Vastaajien mukaan lakiin säädettäväksi toivotaan erityisesti henkilöstön mitoitusta, tuen kolmiportaisuutta, määritelmää erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta, lapsen oikeudesta saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmettyä ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä. Myös kirjausta hallinnollisesta päätöksestä toivotaan. Kolme tärkeintä syytä siihen, miksi lapsen tukitoimia ei ole voitu järjestää kaikille tarvitseville olivat resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus ja puutteet varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintakäytännöiss

Grammatical Morpheme Acquisition in 4-Year-Olds With Normal, Impaired, and Late-Developing Language

The production of the grammatical morphemes studied by Brown and his colleagues was examined in free speech samples from a cohort of 4-year-olds with a history of slow expressive language development (SELD) and a control group of normal speakers. Results suggest that children with SELD acquire morphemes in an order very similar to that shown in previous acquisition research. Children who were slow to begin talking at age 2 and who continued to evidence delayed expressive language development by age 4 showed mastery of the four earliest acquired grammatical morphemes, as would be expected, based on their MLUs, which fell at Early Stage IV. Four-year-olds with normal language histories produced all but one of the grammatical morphemes with more than 90% accuracy, as would be expected based on their late Stage V MLUs. Children who were slow to acquire expressive language as toddlers, but who caught up in terms of sentence length by age 4 did not differ in MLU from their peers with normal language histories. However, they had acquired fewer of the grammatical morphemes. The implications of these findings for understanding the phenomenon of slow expressive language development are discussed

Time and Temporality in Early Childhood Education and Care Work

We explore time and temporality within the work life context of Finnish early childhood education and care professionals. Temporality is a key element of education, since development and learning are always a matter of time and change. Furthermore, interpretations of time play a complex role in the work practices of educational institutions. Discursive analysis of focus group discussions shows that professionals must cope with several temporal dimensions. Even though the long-term orientation based on educational objectives is well recognized, as is the importance of moments of encounter with the individual child, time resource management dominates discussions. Thus, in everyday practices the pedagogical activities must be constantly adapted to changing time resources. This makes work unpredictable, creating an imbalance between the temporal dimensions. Results indicate that time and temporality interpretations are significant, as they affect the work conditions of professionals as well as the quality of early childhood education and care.publishedVersionPeer reviewe

“When time and resources are not enough to do the job as well as you could and would like to do it” : Early Childhood Education staff's conceptions of work-related challenges and opportunities

Early childhood education (ECE) in Finland has developed in recent years and extensive reforms have taken place in both staffing and pedagogical content, but the ECE is facing a shortage of teachers. Previous research has highlighted the problems of social recognition, salary issues, and working conditions. The focus of this study is to identify the challenges teachers face in ECE and opportunities to increase the motivation for work. The research was conducted through survey that was answered by 469 teachers or former teachers. The factor analysis summarized the main challenges of the work, such as the lack of social recognition and the declining meaning of the work. Improving salaries became the most essential area for job development. In addition, the results show that ECE teachers feel that they are in control of the increased demands of the work, but the conditions for carrying out the work are challenging. Varhaiskasvatusta on viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja sen laatu on noussut tarkastelun keskiöön. Laatuun on pyritty vaikuttamaan laajoilla uudistuksilla varhaiskasvatuksen lainsäädännössä. Uudistukset kohdistuvat erityisesti varhaiskasvatuksen sisältöihin sekä henkilöstörakenteen muutokseen. Haasteina varhaiskasvatuksessa on opettajapula ja työn kuormittavuus. Opettajien kokeman työn kuormittavuuden taustalla on alan heikko arvostus, sekä palkkaukseen, työhyvinvointiin ja -olosuhteisiin liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita opettajat kohtaavat varhaiskasvatustyössä ja millaisia kehittämisehdotuksia opettajat työlleen esittävät. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja kohdennettiin ammatinvaihtopäätöksen tehneille ja sitä harkitseville opettajille. Kyselyyn vastasi 469 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävissä työskentelevää tai työskennellyttä opettajaa. Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti. Faktorianalyysillä aineistosta tiivistettiin keskeisimpiä työn haasteita, kuten arvostuksen puute ja työn mielekkyyden väheneminen. Kehittämisen mahdollisuuksia tarkasteltiin sekä yhteiskunnallisten että yksikkökohtaisten tekijöiden kautta. Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hallitsevansa työn uudet vaatimukset, mutta yksikkökohtaiset työskentelyolosuhteet koettiin tekevän työn toteuttamisesta haastavaa. Yhteiskunnallisesti palkkauksen parantaminen nousi kriittisimmäksi työn kehittämiskohteeksi.Peer reviewe

"I walked away" : Perspectives of work and change of operational culture of early childhood education teachers who have left the profession

Huoli ammatinvaihtajien määrästä opetus- ja kasvatusalalla on yleistynyt Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ammatista poistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien (n = 164) kokemuksia ammatinvaihtoon johtaneista tekijöistä sekä ammatinvaihdon asemoitumista työuran eri vaiheisiin. Monimenetelmällisen tutkimuksen analyysitapoina olivat laadullinen sisällönanalyysi sekä tilastollinen vertailu. Paikansimme ammatinvaihtoon johtaneita tekijöitä neljälle tasolle: yhteiskunnalliselle, organisaation, relationaaliselle sekä yksilölliselle tasolle. Tuloksemme osoittavat ammatinvaihtopäätöksen muodostuvan useista eri tekijöistä, emmekä voineet paikantaa yksittäistä ammatinvaihtoon johtanutta syytä työuran tiettyyn vaiheeseen. Ammatinvaihtopäätös näyttäytyy prosessina, jossa ammatin pitovoima jatkuvien kuormitustekijöiden vuoksi vähitellen katoaa. Kokonaisuutena voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien ammatinvaihto kytkeytyy laajemminkin työelämässä tunnistettuun intensifikaatioon ja prekarisaatioon. Ammatinvaihdon taustalta voidaan tunnistaa myös naistyöhön liittyviä piirteitä.Peer reviewe

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämissuositusten toimeenpanosuunnitelma

Vuosina 2019–2020 toiminut Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumi selvitti varhaiskasvatuksen koulutusten nykytilaa ja laati varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelman. Kyseiseen kehittämisohjelmaan sisältyneiden koulutuksen kehittämissuositusten jatkotyöstämistä varten perustettiin alkuvuodesta 2021 asiantuntijatyöryhmä, jonka tehtävänä oli laatia näihin suosituksiin pohjautuva toimeenpanosuunnitelma. Asiantuntijaryhmä luovutti tässä julkaisussa esitellyn toimeenpanosuunnitelmaehdotuksensa opetus- ja kulttuuriministeriölle huhtikuussa 2021. Toimeenpanosuunnitelmassa eritellään kehittämissuositusten toteuttamisen tavat, esitetään kunkin toimenpide-ehdotuksen kohdalla sen toteuttamisen vastuutaho/vastuutahot ja tavoiteltava aikataulu. Lisäksi tehdään ehdotus myöhemmin vuonna 2021 asetettavan uuden Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin tavoitteista, tehtävistä, rakenteesta, toiminnasta ja tarvittavista resursseista

Genomförandeplan för rekommendationerna för utveckling av utbildningarna inom småbarnspedagogik

Utvecklingsforumet för utbildningarna inom småbarnspedagogik, som var verksamt 2019–2020, utredde nuläget för utbildningarna inom småbarnspedagogik och utarbetade ett program för utveckling av utbildningarna. I början av 2021 tillsattes det en expertgrupp för att fortsätta arbetet med utvecklingsprogrammets rekommendationer för utveckling av utbildningarna. Gruppens uppgift var att utarbeta en genomförandeplan som grundar sig på dessa rekommendationer. Expertgruppen överlämnade sitt förslag till genomförandeplan till undervisnings- och kulturministeriet i april 2021. Genomförandeplanen presenteras i den här publikationen. I planen redogörs det för sätt att genomföra utvecklingsrekommendationerna och anges också en ansvarig aktör/ansvariga aktörer och en tidsplan för varje föreslagen åtgärd. Dessutom innehåller planen förslag till mål, uppgifter, struktur, verksamhet och behövliga resurser för det nya Utvecklingsforumet för utbildningarna inom småbarnspedagogik som tillsätts 2021